keskiviikko 22. tammikuuta 2014

2014 on alkanut

Huhheijaa, mä olen näköjään mieliala kirjoittelija. Sellainen joka kirjoittaa mitä sattuu, milloin sattuu. Kuukaudet kuluu nopeaan vaikka täällä kotona olenkin märehtinyt jo 4kk erioloisten ja näköisten vaivojen sekä oireiden kanssa. Välillä menen ylämäkeen täynnä energiaa ja positiivista voimaa, ja sitten taas väsyneenä, kipeänä ja negatiivisella asenteella.

Tuon märehtimis kierteen katkaisi Levin loma joulukuussa. Vietimme ihan perheen kesken 10 päivää ulkoillen, lasketellen, nautiskellen ja laatuaikaa viettäen. Pakkaset eivät meitä kiusanneet. Vaikka kaamosaika oli meneillään niin lumi&luonnon voimat paransi kaikenmaailman ketutukset ja auttoi unhoittamaan murheet. Tämä reissu oli jo neljäs, kahden viimevuoden aikana ja pakko todeta että mun pitäis asua siellä pohjoisessa!
Tässä muutama huonolaatuinen kännykkäkuva, mutta  kuva kertoo kuitenkin paljon.

Luontoa

Kuutamoratsastuksella





Näkymä Ylläksen tuntureille.



Minä en luvannut toteuttaa mitään lupauksia vuodelle 2014, vaikka ehkä olisi pitänyt. Kovasti kuitenkin olen yrittänyt hoitaa itseäni niin henkisesti kuin fyysisestikkin esimerkiksi jättämättä ruoasta viljat sekä sokerit, panostamalla hedelmiin ja vihanneksiin, mahdollisimman puhtaisiin aineksiin. Ulkoilemalla siten että nautiskelen luonnosta, katsellen ja kuunnellen, en kiiruhtaen tai hiki päässä painaen. Haluan pudottaa painoa, mutta siten ettei siitä tule sitä iänikuista "pakkopullaa" jätinhän viljat ja sokerit pois ;) Kaikkia nautintoja en aio jättää pois, hyvälaatuinen suklaa sekä punaviini välillä antaa hyvät fiilikset.
Hassua mutta totta, olen myös alkanut meditoimaan. KYLLÄ, opetellut hengittämään, olemaan tietoinen itsestäni sekä tyhjentämään mieleni mietteistä ja negatiivisista ajatuksista. Täytyy nyt julkisesti todeta ei oo helppoo ei! No mutta, enköhän mä vielä löydä sisäisen rauhani ja itseni.

Voimaa tietysti antaa myös perhe. Lasten onnistumiset koulussa, heidän iloisuus ja se että ovat terveitä, pois sulkien tietysti flunssat jotka vaivaavat tällä hetkellä varmasti kaikkia. Voimaa antaa tämä kaunis mutta kylmä aurinkoinen talvisää sekä se että olen ollut tämän viikon jokseenkin aikaansaapa; on siivottu, sisustettu, kokkailtu uusia ruokia, leivottu ja jopa olen onnistunut ompelemaan hienot verhot.

Voimaa antaa myös hyvä ystävä sekä kirjat, lehdet, nettisivut ja blogit. 
Tässä lista joita olen ahkerasti viimeaikoina lukenut ja seurannut.

Sara La Fountain: Healthy kitchen, hyvää oloa keittiöstä.

https://www.facebook.com/groups/480633125366216/?fref=ts
http://aliisa-aussilaan.blogspot.fi/
https://www.facebook.com/KohtiunelmienAustraliaa?fref=ts
kaarinadavis.com
kutri.net
creencare.fi

Ja moniamonia muita, mutta näissä on paljon asiaa, kivoja juttuja ja Aliisa saa uskomaan minutkin omiin unelmiin.

Tällä hetkellä on kovasti alkanut viehättää värkkäilyt; haluan tuunailla vanhasta uutta. Kirppareita koluan aina kun siihen on viimeaikoina ollut mahdollisuus. Onneksi tämä netti on täynnä ohjeita, vinkkejä ja ideoita. 

Perjantaiksi mulla onkin tärkeä tehtävä. Siskon tyttö juhlii syntymäpäiväänsä 25.1. Hello Kitty kakku tilattu. Eli leipomista ja suunnittelua tulevina päivinä, mahtavaa!

Summasummaarum: Kohti parempaa huomista projekti on taas alkanut. 

Mukavaisia talvipäiviä toivotellen!


 

torstai 7. marraskuuta 2013

Fiiliksiä

Perjantai perjantai.. 

Tää viikko on ollut jotenkin tahmea, mikään ei oikein jaksa innostaa ja tuntuu että en taas saa ajatuksiani kuriin.


Edellisessä kirjoituksessani kerroin nauttivani leipomisesta, siinä kun on keskityttävä tarkasti, ajatukset pidettävä kasassa jotta onnistuu. Nyt ei leipominenkaan ole kiinnostanut.

Ois kiva tietää miksi mä olen näin ahdistunut kokoajan, kun kuitenkin hyvän/normaalin elämän ainekset ovat kunnossa. 


Miksi mä inhoan näin paljon itseäni? Miksi en voi hyväksyä itseäni juuri tälläisenä kuin olen? Miksi vertaan itseäni alati muihin ihmisiin?


Miksi, miksi, miksi?? Aaaaaaaargh! 


Eilen nukkumaan mennessäni toitotin itselleni että nyt loppuu tämä! Ei ihminen voi kokoaikaa analysoida itseään, tekemisiään tai miettimällä menneitä. Mutta eipä se olekkaan niin yksinkertaista kuin moni luulisi.


No mikä sitten saisi mun ajatukset itsestäni muuttumaan? Siinä mulla miettimistä. Ja sitähän mä mietin päivät pitkät, mietin niin paljon etten muuuta saa aikaiseksi. Olisinko onnellinen jos mulla ois rahaa jota tuhlata kaikkeen joita luulen tarvitsevani? Jos olisin kaunis, laihempi, fiksumpi ja menestyvä? Niin, siltä nyt ainakin tuntuu että nuo asiat jos olisi kunnossa, niin olisin minäkin. Vai? 


Muiden mielestä on sairasta ajatella näin, niin munkin mielestä. 

Odotanko mä että joku tulee napsauttamaan mun ajatukset off asentoon? vai odotanko että joku tulee sanomaan; että sä olet just noin hyvä? Vai että saan lottovoiton, laihdun viikossa 10 kg ja muutun silmänräpäyksessä fiksuksi? NO ODOTAN.

Siis tuohan on täysin mahdotonta. Näiden asioiden kanssa siis vietän vähintään 16 tuntia vuorokaudessa. Noh, jos jotain positiivista niin mulla on aikaa miettiä ja miettiä. Joku päivä ihan varmasti mulle valkenee nää jutut, ja tulen nauttimaan elostani.

Mä olen ylpeä lapsistani ja toisaalta kadehdin tyttäreni asennetta. Hän on omanlaisensa, sinut itsensä kanssa, iloinen ja tyytyväinen siihen mitä hänellä on, hän ei vaadi tai vingu mitään. Hymyilevä mussukkaruusunen se on! Mistä lie perinyt/oppinut elämän asenteensa ja iloisuutensa?

Nyt tässä istuksin koneella, 4 koiraa ympärillä, takassa tuli ja täällä on niin hiljaista. Jotenkin rentouttavaa :) 

Huomenna on ihan pakko leipoa, Isänpäivä tulee. Lapset saa koristella marsipaanista ja sokerimassasta IsoJiille kakun, mä teen pohjan.

Ihania leivontablogeja tää netti pullollaan, niistä saa hyviä vinkkejä ja ideoita toteutettavaksi sekä takuu varmaan onnistumiseen esim: kakkupohjaan.
Kakkujen tekeminen on luovaa ja jokaisen leipurin kakusta tulee persoonallinen ja taiteellinen.

Oikein hyvää viikonloppua kaikille!
Hyvää Isänpäivää kaikille iseille 10.11.2013 <3



sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Long time, no see..

Hups. kylläpä aika taas vierähti toukokuusta tähän marraskuun alkuun.

Mä olen näköjään sitä ihmistyyppiä edelleen joka haalii itselleen hirveästi kaikkea tekemistä ja pätemisen aihetta, vaikka yritinkin siitä "tyypistä" eroon.

Kuten kaikesessa aloittamassani "nyt alkaa uusi elämä" projekteissa kävi tällekkin blogilleni samoin, sekä armottomalla tahdilla opiskelun, työnteon ja niin sanotun pistä itsesi kuntoon vihdoinkin. Siinä määrin intoilin ja suoritin että nyt sitten ollaan taas sairaslomalla... Miksi en opi?!?

Lapissa, Pyhälläkin kävimme hengittelemässä raikasta ja rauhoittavaa tunturi ilmaa, vaeltelimme perheen ja ystäväperheen kanssa ihanissa maisemissa, söimmi hyvin ja nautiskelimme ilman arjen paineita. Eevan kanssa teimme pitkiä kävelyreissuja ylös ja alas Pyhätunturille, Kultakerolle, Karhunjuomalammelle, Noitatunturille sekä ihanalle Pyhäjärven rannalle. Kaamea ikävä sinne!! Tässä jo on mietitty muuttoa sinne.




No alku väsymyksen jälkeen olen alkanut terapioimaan itseäni ihan omin keinoin, en jaksa uskoa lääketieteeseen. Lääkkeita vinopino mulle kirjoitettiin vähän kaikkeen. Toki aloitin ne mutta niin menin "kujalle" niistä ihme pillereistä että lopetin ennenkuin edes oikeastaan aloitin.

Niin ja voimaantumisessa on myös auttanut uusi perheenjäsenemme JackSon, hän on jo nyt 6kk pikku chihuahuareissukoira,lapinkävijä,opiskelija ja nyt myös muusikko ;)




Tilalle toin myös tv:n kateselun :D varsinkin ruoka ja leivonta-ohjelmat sai mielenkiintoni heräämään (yllätyskö). Avot ja siitä sitten innostuin! Nyt olen sitten harjoitellut kokkaamista ja leivontaa, se on oikeasti terapeuttista, siinä on pakko keskittyä ja lopettaa turhien asioiden veivaaminen.

Tässä muutamia kuvia tuotoksistani. Harjoitus tekee mestarin.



Tässä sitä siis kaikenlaista. Edelleen jatkan itseni etsimistä, tietä tervehtymiseen, itseni hyväksymiseen juuri tälläisenä, sekä sitä mitä minusta vielä voisi tulla. Terapeutttini sanoi että "kyllä susta vielä yhteiskuntakelpoinen saadaan"

Ompa tää kirjoittaminen muuten mukavaa! Jatkan taas kun kirjoitettavaa on vaikka ja miten paljon.

perjantai 10. toukokuuta 2013

Jonnin joutavaa juttua


On se kumma miten se ihmismieli aina huhti-toukokuussa alkaa heräämään, tahtoo kaikenlaista muuttaa elämässään. 

Viime kevättä en muista, taisin silloinkin painaa taksin ratissa ihan kiitettävää tuntimäärää. Tosin mä kyllä tykkäsin ajelle ympäriinsä ja kohdata erilaisia ihmisiä.

Ajatuksena oli se elämän selkeä hidastaminen ja ekologisenpi tapa elää ja olla, tietenkin niillä resursseilla joita voimme muuttaa. Tällä hetkellä haluan niin kovasti muuttaa kaikkea että ihan sattuu, tekis mieli räjähtää ja saada kaikki ne ajatukset, tuskat ja mieliteot/mielipahat ulos. Toi räjähtäminen on mulle aika helppoa, tosin tällä kertaa hillitsen itseni enkä kovin julkisesti sitä tee ;)

Täällä kotona pitäisi purkaa noi kamalat peililasilliset kaapit eteisestä ja makuuhuoneesta, yläkerran rappuset hioa ja maalata, yläkerran "rappukäytävän" seinät maalata toisen värisiksi koska ne on nyt valkoiset jossa likaisia kädenjälkiä, tapetoida tai maalata makuuhuoneen sekä olohuoneen seinät koska nekin ovat valkoiset ja likaiset, mä en tajua että miten ihmeessä nekin on niin mustat?!? Ulkorappuset maalata tai puusuojata, saunanlauteet öljytä. Niin ja nää laminaatit... Hommaa piisaa kunhan taas vaan ehtisi toteuttaa kaiken. Materiaalia remontointiin löytyy kyllä tuolta autotallista ja jotain tarvitsee hankkia. Niin.. ulkovarastot täytyy siivota ja luopua turhasta krääsästä. Ja se kasvihuone!

Äitienpäivä lahjaksi toivoin että saisin sen kompostorin. Etsin IsoJiille netistä ohjeen miten sen voisi tehdä itse, materiaalia senkin toteuttamiseen löytyy. Meillä tuolla varastossa on vanha arkkupakastin 500L josta tulee hyvä komposti. Arkkupakastimen muutos on jo alkanut, jei.

Sitten noi pihatyöt. Tosta alapihalta on kaadettu melki kaikki männyt ja se on karmeen näköinen nyt. Hävettää kun ohikulkijat jäävät oikein tuijottamaan sitä. Eli pikapikaa sekin siivottava risuista ja tehtävä polttopuita sekä sahautettava lautaa jotta saadaan puuliiteri. Entäpä sitten tämä muu piha? siinäkin olisi kunnostettavaa vaikka muille jakaa. Talkoot olis kivat!

Summasummaarum, liiaksi muutosta ja liian vähän AIKAA! 

Ei tää mun elämäntapa muutos mene sit kuitenkaan ihan niinkuin olin sen miettinyt. Pitää siis jälleen ajatella asiat uusiksi, sitten kun tuon ylläolevan listan työt on tehty.

Annan kuitenkin itselleni kiitosta siitä että olen miettinyt tätä kuluttavaa elämäntapaa sekä taloudellisesti että huomioiden luonnonvarat, ja tehnyt siihen muutosta, suoriutunut kiireestä huolimatta opiskeluista kiitettävällä arvosanalla tähän asti. Sähkömittari pyörii hitaammin ja vettä ei loroteta ihan vaan huvikseen. Eilen siivosimme khh kaapit sekä lastenvaatteet inventoimme. Turhat lajiteltiin ja veimme kierrätykseen. 

Mä niin haluaisin kaiken suhteen ns luomumpaa meininkiä. Opeteltavaa on paljon ja se kiinnostaa. 


Opiskelut kohta puolessa välissä, 2 vkoa vielä ja sitten olisi taukoa teoriasta. Huh huh, on kyllä ollut luultua rankempi tämä alkuvuosi. Myönnän että opiskelu on rankkaa ja vaikeaa, varsinkin kun pitää olla omasta mielestä täydellinen, suoriutua ihan hirrrween hyvin ja olla paras. Muuten en ole hyvä!

Kesäkuun ensimmäiset 3 vkoa on vielä vapaata töistä ja haluaisinkin sen pitää sellaisenaan. Keskittyä tähän kotiin  ja perhe elämään kaikinpuolin, mutta pärjätäänkö me ilman sitä mun palkkaa?

Olen ollut viime viikon todella herkällä päällä, kauheesti suoritus paineita: pitää ja täytyy. Mua itkettää ihan kaikki ja väkisin yritän pysyä menossani mukana. En halua millään antaa itselleni armoa tai arvostusta. Alkaa tuntua että mä lahoan taas. Vaikka kuinka järkeilen asioita ja rauhoittelen itseäni niin se kestää vain 5 minuuttia ja taas ahdistus valtaa mielen.

Tämä kirjoittaminen on oikeasti terapeuttista, kun kirjoittaa ajatukset näin julkisesti. Luen monta kertaa nämä omat höpinät ja vasta sitten alan ymmärtää miten hullunkurisia ajatukseni ja elämäni on.

Koitan kaikesta huolimatta pysyä positiivisena, olla murhehtimatta sitä mitä muut minusta ajattelevat, koska mennyttä en juuri saa muutettua. On erittäin ahdistavaa tietää että lähipiirissä on ihmisiä jotka eivät pidä minua minään, ja pitävät minua halveksittavana. Osaisimpa olla välittämättä ja pitää itseäni hyvänä ja iloisena vaimona, äitinä ja ystävänä.



Ainiin! Meidän ihana Santtu täyttää 10 vuotta maanantaina 13.5. Ompa sekin pieni "Tysoni" jo iso! Mä niin muistan sen päivän kun synnärillä vaelsin ja odotin hänen syntymää. Kymppi synttäreitä hän viettää kavereidensa kanssa laser sotiessa, koska sitä on kovasti toivonut. IsoJii ja isoveli lähtee mukaan joka on Santulle tärkeää. Mä puuhastelen täällä kotosalla sen aikaa. Tässä tää veijari on <3



Mä olen niin onnellinen ja ylpeä näistä 3 lapsestani. Jotain hyvää olen yhteistyössä mieheni kanssa saanut aikaan!

Sitten vielä toivotan koko maailman ÄIDEILLE hyvää ja ansaittua Äitienpäivää.
Olette kaikki omalla tavallanne HYVIÄ, TÄRKEITÄ ja RAKKAITA <3

















torstai 2. toukokuuta 2013

Oravanpyörässä vauhtia riittää

Taas hujahti viikko niin ettei juuri mitään muista tehneensä. Vaikka sitä itselleen kuinka vannottaa että nyt riittää tämä armoton tahti, niin ei!

Töitä, työssäoppimista ja koulutehtäviä.Monet ihmettelevät että miten sä jaksat? vastaan: en tiedä. En oikeasti tiedä.

Joka ilta ennen nukahtamista mietin että koska mun patterit loppuu? Ja aamulla kun herään, paniikissa mietin että minne pitää nyt lähteä? töihin, työssäoppimaan vai minne? ja mikä päivä ja apua nukuinko pommiin? 

Eli elämän hidastaminen ja yksinkertaistaminen ei ole sujunut ihan niinkun suunnittelin, mutta tämän toukokuun kun jaksan vielä painella, niin sitten kesäkuussa hölläillään. Mutta asiaan...

Palaan aiempaan kirjoitukseeni jossa kerroin lukeneeni Kaarina Davisin kirjan: Irti orvanpyörästä. Se herätti minut ajattelemaan omia elämäntapojani, ja varsinkin kuluttamista. Sitä miten paljon kulutan ja olen kuluttanut? Kuinka paljon on olen painanut hommia sen eteen että saisin kaikkea turhanpäiväistä ja että eläisin muka hyvää elämää? Ja sitä että omalla ylimielisellä meiningillä tuhoan ympäristöäni ja mahdollistan kaikenlaisia maailmanlaajuisia ongelmia. 

Tein siis epämääräisen hullunkurisen exel tyyppisen taulukon jonne kirjasin kaikki rahalliset menot, sekä tulot. Vasta sitten tajusin kuinka paljon pistämme kovalla työllä ansaittua rahaa taivaantuuliin! Ja sen miten paljon meillä kuluu sähköä, vettä, talon lämmitykseen öljyä ja autoon. Kirjaimellisesti OUMAIKAAD!

Tajuamattani ajan itseni loppuun, silläkin uhalla että sairastun ja lapseni kärsivät koska en ole paikalla kuuntelemassa murheita, auttamassa läksyissä, höpsöttelemässä ja ihan vaan oikeasti läsnä. Ja aivan turhaan. Nyt korvia myöten veloissa ja mitään kongreettista omista. Ja aina olen töissä tai jossain muualla, joten en siis kertakaikkiaan ehdi nauttia MISTÄÄN.

Elämisen yksinkertaistaminen nyt siis tavoitteenani. Luontoa, ihmistä ja elämää kunnioittava asenne. Nauttimalla pienistä yksinkertaisista asioista, irti järjettömästä kuluttamisesta, oppia kuuntelemaan itseäni, oppia kunnioittamaan itseäni, antamaan itselleni anteeksi ja hyväksymällä tämän hetkisen tilanteen ja antaa tilaa uudelle. Olla muistelematta eilistä ja huolehtimatta huomisesta. Ei niin helppoa mutta harjoitus tekee mestarin :) Ärsyttävä lause! Mutta totta.

Suomi on pieni ja kaunis maa. 

Meitä on noin viisimiljoonaa.... Ja arvatkaapa paljonko vedämme vuodessa puhdasta juomakelpoista vettä  vessanpyntystä alas? 73 miljardia litraa plus sitten vielä lisäksi muu veden kulutus. Tsiisus... Miettikääpä. Ja jossain ihmiset kärsivät janosta!

"Suomalaiset tuottavat henkilöä kohden keskimäärin 480 kiloa jätettä vuodessa. Tästä alle puolet viedään kaatopaikalle ja vain neljäsosa päätyy kierrätykseen. Esimerkiksi maatuvaa talousjätettä viedään luvattoman paljon sekajätteen joukossa edelleen kaatopaikoille. Sekajäte on kalleinta jätettä. Se on kaatopaikoille myös ongelma, sillä biopohjaiset talousjätteet synnyttävät metaania, joka on haitallinen kasvihuonekaasu. Lisäksi biojäteperäiset suoto- ja valumavedet kuormittavat pohjavesiä ja ympäristön vesistöjä."

Näitä asioita mietin nyt, sitä miten omalta osaltani voisin vähentää veden kulutusta ja jätteiden tuottamista. Tällä hetkellä en aio enkä pysty luopumaan vesiklosetista. Ja muu veden kulutus pitää miettiä. Mutta jätteitä alamme lajitella, viemme kaiken itselle turhaksi käyneen tavaran kaatopaikan tilalta kierrätykseen.

Kesäkuulle asetan tavoitteeksi sen että meillä olisi edullinen komposti. Opettelen kompostointia ja yritän myös opastaa kekurit ja IsoJiin lajittelemaan. Sammutamaan valot, tv:t ja tietokoneet AINA kun niitä ei todellakaan tarvita, ja myöskin miettimään onko tosiaankin kaikki tuo pyykkikorissa oleva materiaali NIIN likaista että eikö se vielä huomenna menisi päällä.

Paljon on taas mietittynä kesäkuulle juttuja... Niin, mistä mä tuolla aiemmin kirjoitinkaan :D 

Mä odotan viikonloppua; heräämistä ilman herätyskelloa, pihapuuhastelua, ystävän terapeuttista seuraa, lasten kanssa olemista, kodin krääsän vähentämistä ja kierrätykseen toimittamisen valmistelua, aurinkoa, ehkä lasillista viiniä ja ihan vaan vaikka ihmettelemistä.















perjantai 26. huhtikuuta 2013

Pikkuhiljaa pikkuhiljaa


Hups... muutama päivä taas vierähti opiskelujen, työn ja asioiden selvittelyyn. Kirjoittamista olisi vaikka kuinka ja paljon, aikaa liian vähän.

Olen nyt saanut asiat jo sentin verran nitkahtamaan eteenpäin, 15 sähköpostia ja puheluita ainakin 15 minuutin verran, onneksi on puheaikaa ;)

Sysäyksen tälle omalle elämäntyylin muuttamiselle sai Kaarina Davisista kertova artikkeli: http://www.hs.fi/paivanlehti/ihmiset/Luonto+paransi+sairaanhoitajan/a1365826082516

Tuo artikkeli kiinnosti sen verran että löysin sivuille www.kaarinadavis.com josta luin hänen ajatuksiaan ja kokemuksiaan liiallisesta suorittamisesta, pinnallisuudesta ja kaikesta muusta joka johtaa vääjäämättä pienen ihmisen oravanpyörään. Siispä hommasin Kaarinan kirjan: Irti oravanpyörästä

Mielenkiintoinen kirja, itkin ja nauroin. Osittain samaistun hänen elämän tarinaan. Ja sai minut ajattelemaan hieman toisin. 

Varmasti moni tätä lukiessaan ajattelee; Nyt toi muija on lopullisesti seonnut! Ehkä, mutta mikään ei muutu jos ei jotain ongelmilleen tee.

Itse en samaan  irtiottoon pysty kuin Kaarina (ainakaan vielä), mutta ajattelutapaani voin muuttaa.

Tänään olen tehnyt kaikenmoisia laskelmia talouden ja oman itseni suhteen. Tuntuu niin hyvälle kun saa aikaiseksi jotain joka auttaa ymmärtämään todellisen tilanteen, myöntää tekemänsä virheet ja laittaa alulle muutoksen.

Sateisen harmaa päivä muuttuu aurinkoiseksi :) Samoin mieliala!

Hyvää ja auringon täyttämää viikonloppua kaikille <3

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Aurinkoinen aamu, aika olla rehellinen.

Tämän elämänmuutos projektin käynnistäminen ja luvan antaminen itselle teki terää energialleni.

Heräsin aamulla klo 06 ihan ilman ärsyttävän marimban kilkatusta. Heti teki mieli nousta ylös, hengitellä rauhassa syvään ja ajatuksella. 

Miten ihmeessä olenkin ollut niin pinnallinen ja hyväksynnän hakuinen? Miksi minun on pitänyt esittää? Olen haalinut kaikkea turhaa ympärilleni sekä erittäin pinallisia ja epäaitoja ystävyyssuhteita, ja kaiken tuon vuoksi siis menettänyt paljon rahaa sekä luottokelpoisuuteni ja vaikeuttanut siten taloudellista tilaamme. Kaiken kukkuraksi menettänyt itsearvostukseni.

Olen kai jo lapsuudesta asti ollut jotenkin epäaito. Koulukiusaaminen ja vähävairanen perhe antoivat ilmeisesti sysäyksen sille että jos ei muuta niin feikkiä peliin. Pitää saavuttaa suosio huijaamalla, mielistelemällä ja tekemällä kaikkea sitä mistä muut pitävät. Olla kaikesta samaa mieltä, harrastettava sitä mitä muutkin harrastavat jne. 

Tätä on siis jatkunut kauan, todella kauan! Mutta miksi pieni ihminen herää vasta sitten kun peli on melkein jo menetetty? Ne vastaukset saattaa olla ns elämäsuurempia. Niitä on nyt siis turha enää miettiä. 

Näistä asioista on selvittävä, aloitettava sieltä mistä ne ongelmat sitten johtuvat. Oman parantumisen aloitin jo alkuvuodesta 2010, kun sairastuin masennukseen. Liiallinen mielyttäminen ja täydellisyyden tavoittelu vei alkoholin keralla minusta kaiken. Samalla myös sairastutin perheeni, tai siis perhe taisi olla kanssani jo pitkään sairas. Onneksi vihdoin tajusin hakea apua. Taisimpa olla jopa lievässä psykoosissa itseni kanssa.

Tilanne lähti onneksi purkaantumaan ja sain kuin sainkin itseni suurinpiirtein järkiini. 1,5 vuotta olin sairauslomalla ja koitin saada itseäni kuntoon niin henkisesti kuin fyysisestikin. Nyt olen siinä pisteessä että aloitetaan kohentamaan tilannetta myös minän ulkopuolelta. Taloudellinen tila nyt ihan ensimmäiseksi, ja sitä myöten elämäntapa.

Tänään on aika hieman selvitellä noita raha-asioita... inhottavinta mitä tiedän. Jostain on lähdettävä ja tuo on se TÄRKEIN. Puhelin ja email auki siis.

Lounaaksi itselleni ja lapsille välipalaksi tein "mitä jääkaapista löytyy pizzan" Hyvältä näyttää ja tuoksuu! Illaksi menen töihin. Nyt odottelen kaveria kahville.

Energistä päivää sinulle <3